Luukku6: 10 asiaa mitkä Suomessa on paremmin kuin Espanjassa

Itsenäisyyspäivän kunniaksi  ajattelin koota listan arkisista asioista, jotka ovat Suomessa paremmin kuin Espanjassa. Tähän en listaa mitään sellaisia asioita, joista Suomi tunnetaan, kuten maailman paras koulujärjestelmä tai maailman vähiten korruptoitunut maa. 

1. Lasten turvallisuus
Koen Espanjan turvalliseksi maaksi, eikä minua ole koskaan pelottanut kävellä iltaisin Torreviejan kaduilla, silti en koskaan uskaltaisi päästää lapsia samalla tavalla ulos keskenään kuin Suomessa voin. Täällä lapset viedään ja haetaan koulusta. Kauppakeskuksissa ja kaduilla pidän heidät aina näköyhteyden päässä. Suomessa lapset saavat itse kulkea kouluun ja lähikauppaan. Riittää, kun saa kännykällä kiinni.

2. Kielitaito
Ihailen suomalaisten kielitaitoa. Suurin osa suomalaisista puhuu englantia edes jonkin verran. Oman kokemukseni perusteella Espanjassa on hyvin harvinaista, että saat palvelua englanniksi. Suurin järkytys oli, kun olimme Pihlan kanssa lääkärissä korvakipujen takia eikä lääkäri puhunut sanaakaan englantia. Olemmekin joutuneey käyttämään espanjalaisia ystäviämme tulkkiapuina, kun olemme selvittäneet harrastemahdollisuuksia tai auton korjaamista.

3. Aikataulut
Olen oppinut arvostamaan suomalaista täsmällisyyttä. Suomessa, jos sovitaan tapaaminen klo 12, niin se on klo 12. Espanjassa se voi olla kuusi tuntia myöhemmin tai vaikka seuraavana päivänä. Myöhästymisestä ei tietenkään ilmoiteta suomalaiseen tapaan, vaan Espanjassa tullaan kun jaksetaan tai ehditään

4. Koirien pito
Suomessa huolehditaan pääsääntöisesti lemmikeistä hyvin. Koira on monesti perheenjäsen, jonka hyvinvointi on omistajille tärkeää. Espanjassa koiria on paljon. Tottakai täälläkin suurin osa pitää koiristaan hyvää huolta, mutta täällä on paljon hylättyjä katukoiria. Espanjassa toimiikin monta rescueyhdistystä.

5. Ravintolat
Vaikka ravintolakulttuuri Espanjassa on vahva, en ole montaa hyvää ravintolaa täältä löytänyt. Paras ravintola, jossa olen Torreviejassa illastanut, on ollut suomalaisomisteinen. Ravintolakokemukset Suomessa ovat lähes aina onnistuneita. 

6. Herkut
Fazerin suklaa on toivottu Suomen tuliainen lapsille. Karkki valikoimat Espanjassa ovat kehnot. Toisaalta se on hyvä, sillä karkkihammasta ei kolotakkaan läheskään niin usein kuin Suomessa ollessa, mutta kyllä minä silti ottaisin Makuunin irtokarkkivalikoiman tännekin.

7. Parkkeeraminen
Autoilu ei ole läheskään niin hullua Espanjassa kuin aikaisemmin kuvittelin. Se mikä minua jaksaa ihmetyttää, on toisen omaisuuden kunnioittaminen. Ei ole lainkaan tavatonta, että parkkeerattaessa autoa, pikkasen tönäistään takana ja edessä olevaa autoa, jotta saadaan oma auto mahtumaan siihen väliin. Espanjassa näkeekin todella lommoisia autoja. Suomessa auton voi parkkeerata suht´ huolettomasti. 

8. Luonto 
Koen, että Suomessa ihmisillä on erityinen suhde luontoon. Sinne on helppo mennä ja jokamiesoikeudet mahdollistavat esim. marjojen poimimisen. Asumme Torreviejan keskustassa ja meitä ympäröi todellinen betoniviidakko. Puistoja on, mutta nekin ovat useinmiten asfaltoituja. 

9. Ruisleipä
Se vaan on nyt hyvää. Nim. vehnämättöön kyllästynyt

10. Suomalaisuus
Olen tosi ylpeä omasta suomalaisuudestani. Se on osa minun identiteettiäni ja uskon, että ne eväät jotka olen Suomesta saanut, auttavat minua ja meidän perhettä sopeutumaan myös espanjalaiseen elämään ja kulttuuriin. Olen kiitollinen siitä, että meillä on mahdollisuus asua vuosi ulkomailla, mutta en voisi kuvitellakaan etteikö Suomi olisi minun kotimaani.

Hyvää itsenisyyspäivää teille!

Luukku3&4: Tonttumaiset terveiset

Tonttumaiset terveiset meidän pikkutontulta!

Luukku 2: Skandinaavinen koulu

Tänään ilmestyi Uusi Costa Blanca-lehti, jossa oli myös meidän Milan kirjoittama juttu hänen koulustaan. Näin Mila kirjoitti omat terveisensä.

"Minä olen Mila ja olen 10 vuotta vanha. Muutin Espanjaan kesällä ja aloitin syyskuussa Costa Blancan Skandinaavisen koulun. Tämä koulu on erittäin kiva ja voisin olla täällä vaikka viikonloputkin. Täällä on erittäin hyvää ruokaa, jonka koulun kokki tekee itse. Koulullamme on myös Vihreä lippu, jonka ansaitsemme pitämällä ympäristöstä huolta. Koulumme on ehdottomasti kiusausta vastaan, jonka takia sitä ei tapahdu. Opettajat ovat kivoja ja luokkahenki hyvä. Tässä minun terveiset koululta"

Costa Blancan Skandinaavinen koulu on tarkoitettu 1-6 luokkalaisille pohjoismaalaisille oppilaille. Koulussa on myös kaksikielinen päiväkoti ja eskariryhmä. Pihla puhuukin kohta paremmin ruotsia kuin minä. Koulussa noudatetaan ruotsalaista opetussuunnitelmaa, mutta Mila opiskelee suomalaisessa luokassa. Siellä on tällä hetkellä kaksi luokkaa suomalaisille, 1-4 luokka ja 4-6 luokka.   Lapset etenevät pääsääntöisesti omaan tahtiin opinnoissaan ja Mila on opiskellut mm. kaksi matikankirjaa tälle syksylle. Oppiaineet ovat hieman erilaisia, sillä vieraisiin kieliin panostetaan enemmän. Oppiaineina englannin lisäksi on espanja. Osa tunneista pidetään englanniksi kuten Vihreä lippu-tunnit ja liikunta. Lisäksi Mila opiskelee tunneälyä eli EQ:ta, jonka tunneilla puhutaan esim. mielialoista, tunteista, positiivisuudesta ja hyvinvoinnista. Tässä koulussa kotitalous on alkanut neljännellä luokalla, joskin jo eskarilaiset leipovat kerran viikossa. 

Skandinaaviseen kouluun voi tulla myös vierailijaoppilaaksi, jolloin minimi opiskeluaika on yksi kuukausi. Tämä antaa meille mahdollisuuden tulevaisuudessakin viettää aikaa Espanjassa lyhyemmissä jaksoissa.

Luukku 1: kuulumisia

Hups, joulukuu on täällä. Mihin hävisivät loka- ja marraskuu? Blogipostausten perusteella, ne ovat menneet sujahtamalla ohi, sillä pariin kuukauteen ei ole tullut postattua mitään. Kai tähän voi käyttää sitä vanhaa tekosyytä, että arki on viennyt mukanaan. Kiire se on Espanjassakin, yleisestä manjanameiningistä huolimatta.

Mitä meille sitten kuuluu? 

Meille kuuluu ihan hyvää. Ollaan matkusteltu jonkin verran. Lasten syyslomalla ajeltiin Valencian kautta Barcelonaan ja sieltä Andorraan. Oli muuten huippureissu ja ansaitsee oman postauksensa. Lisäksi pari viikkoa sitten olimme Sevillassa Espanjan suurimmassa hevostapahtumassa SICABissa. Hauska kokemus sekin. 

Muuten arkea pyörittävät koulu, työt, hevoset ja harrastukset. Mila aloitti rytmisenvoimistelun espanjalaisessa ryhmässä ja käy siellä kaksi kertaa viikossa. Minä olen ollut aika paljon Suomessa ja viikonloppuna tulen taas tarkistamaan lumitilanteen. Täälläkin on nyt selvästi tullut syksy ja t-paitakelit ovat harventuneet. Merellä uimareita tai auringonpalvojia ei enää juurikaan näe. Kuvitelkaa Suomen kesä. Täällä on just sellaista.

Sitten on tietenkin Luna. Meidän uusi perheenjäsen. Sydämenvalloittaja. Nyt 10-viikkoinen bostonterrierityttö. Hauska tapaus ja supersöpö. Se nyt on varmaan aika selvää, että me kaikki ollaan aika ihastuneita tähän kaveriin. Siitäkin huolimatta, että se pissii ja kakkii lattialle. 

Tässä siis pikakelauksella meidän kuulumisia. Koska olen laiminlyönnyt blogia pahasti, niin ajattelin haastaa itseni joulukalenterin hengessä tekemään postauksen joka päivä aattoon asti. Postausideoita otetaan vastaan. 

Toledo

Oijoi. I´m in love. Toledo, tuo historian keskipisteenä ollut kaupunki hurmasi kauneudellaan ja sai minut lupaamaan -I´ll be back. Sen verran lyhyeksi jäi yhteinen aikamme. 

 

Toledo sijaitsee Madridin lähellä, noin 5 tunnin ajomatkan päässä Torreviejasta, keskellä Espanjaa. 

Kaupunkiin tullessa tuntui, kuin olisimme saapuneet keskelle keskiaikaa, sillä tässä kaupungissa historia ympäröi kulkijansa. Lämmin kesäilta, Toledon kapeat kujat ja Tajojoen ympärille kohonnut kaupunki ei jätä ketään kylmäksi. Sen rikas ja monivivahteinen historia on läsnä Alcazarin linnan jylhissä muureissa, Espanjan kauneimmassa Katedraalissa, juutalaiskortteerissa ja lukuisissa museoissa. Täällä nähtävää riittää joka nurkan takana. Tätä kaupunkia ei voi kuvata, se täytyy kokea.

Meidän perjantai-ilta Toledossa koostui viehättävistä kujista, auringonlaskusta, upeista maisemista, hyvästä illallisesta ja yhdessäolosta. Ja tietenkin meidän hurjapää Milan vaijerilaskusta Tajojoen yli.

10 huomiota Espanjasta

Tällä viikolla tuli tasan kuukausi siitä, kun astuimme perheemme kanssa kohti lähes vuoden kestävää seikkailua ja muutimme Espanjaan.  Sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa 10 huomiota Espanjasta, joihin olemme tässä ajassa törmänneet.

1. Tämä on liikenneympyröiden luvattu maa. Meiltä on tallille matkaa noin 30 kilometriä ja matkalle mahtuu 17 liikenneympyrää.

2. Täällä on kuuma. Kuukauden aikana lämpötila on joka päivä kohonut yli 30 asteeseen. Lämpimin päivä oli, kun kävimme Murcian Ikeassa ja lämpömittari kohosi varjossa +44 asteeseen.

3. Koiria on joka puolella. Pääasiassa pieniä sekarotuisia koiria, mutta mahtuu joukkoon toki isompiakin. Siihen nähden täällä on todella huonot koirien ulkoiluttamismahdollisuudet ja koirapuistot, jotka ovat pääsääntöisesti 6x6 metrisiä asfalttialueita. Kaduilla saakin varoa astumasta koirankakkaan.

4. Täällä elämä alkaa yöllä. Ostoskeskukset ja monet kaupat ovat auki puoleenyöhön. Ihmiset hakeutuvat iltaisin ravintoloihin syömään ja lapset viettävät aikaa leikkipuistoissa kymppiuutisten aikoihin. Tämä johtuu varmaan siitä, että päivisin on ollut liian kuuma tehdä mitään.

5. Vaikka Torreviejassa asuu paljon ulkomaalaisia, eivät paikalliset puhu välttämättä sanaakaan englantia. Ei edes lääkärit. Käytin Pihlaa korvalääkärissä, eikä lääkäri ymmärtänyt sanaa day, week tai three.  Elekielellä saimme kuitenkin selville kuinka monta päivää lääkettä pitää antaa, minkä verran ja milloin. 

6. Ruoka ei ole älyttömän paljon halvempaa. Tai on ja ei. Meillä menee lähes saman verran rahaa ruokaan kuin Suomessa. Toki täällä on tietyt ruoka-aineet ja tarvikkeet halvempia, mutta ehkä me ostetaan tuttuja kansainvälisiä merkkejä, jotka nostavat kuitin loppusummaa. 

7. Täällä on tietulleja. Jos menisin tallille toista reittiä, joutuisin joka päivä maksamaan tietulleista 16 euroa. Toisaalta täällä saa dieseliä tankkiin alle 1 €/litra. 

8. Espanja on pyöräilijöiden maa. Minusta täällä ei ole erityisen hyviä pyöräteitä, eikä täällä ihmiset kulje pyörällä paikasta a paikkaan b,  mutta maantiepyöräilijöitä näkee paljon. Kelillä kuin kelillä.

9. Britakannu on ehkä paras keksintö ikinä. Se suodattaa veden juomakelpoiseksi ja ei tarvitse enää kantaa kaupoista vesikanistereja litra tolkulla.

10. Arki on arkea myös Espanjassa ja päivät kuluvat nopeasti lasten koulun, töiden ja harrastusten parissa.

Kuvat rannalta

La Vuelta

La Vuelta eli Espanjan ympäriajo on joka vuotinen, kansainvälinen pyöräkilpailu Espanjassa.  Tänä vuonna se järjestettiin  71. kerran. Kilpailu alkoi lauantai 20.8 ja päättyy sunnuntaina 11.9. Matka koostuu 21 etapista, joista seitsemän on tasamaa etappia, 12 vuoristo- ja mäkietappia, yksi joukkue aika-ajo ja yksi henkilökohtainen aika-ajo. Matkaa kilpailulle kertyy 3 277,3 kilometriä.  Me olimme seuraamassa Calpessa henkilökohtaista aika-ajoa.

Mieheni harrastaa maantiepyöräilyä, joten oli luontevaa lähteä katsomaan kilpailua, kun viimeiset etapit olivat tässä "nurkilla". Päätimme mennä katsomaan henkilökohtaista aika-ajoa Calpeen, jossa sijaitsi etapin maali. Aika-ajon pituus oli 37 kilometriä ja se alkoi Xábiasta.

Torreviejasta matkaa Calpeen on noin 120 km ja moottoritietä huristaen matkaa menee noin puolitoistatuntia. Calp on todella kaunis kaupunki. Siellä on merta, vuoristoa ja ihania järviä, missä flamengot viihtyvät.

Näin maallikon silmin kilpailut oli hyvin järjestetty. Calpessa yleisöä oli sopivasti ja he tasapuolisesti kannustivat kaikkia osallistujia. Ilmassa oli todellista urheilujuhlan tuntua. Oli poliisisaattueita, huoltoautoja, kuvausryhmiä, ympärillä pörrääviä helikoptereita sekä isoja ja pienia faneja metsästämässä selfietä. Ainoa asia mikä ihmetytti, kilpailuista puuttui markkinameininki. Ei ollut makkarakojuja eikä myyntipisteitä. Täällä pääosassa oli kilpailijat ja hyvä niin.

Me olimme matkassa koko perheenä. Oli tosi lämmin päivä ja viihdyimme reissussa tosi hyvin. Lapsetkin jaksoivat seurata kisoja ja nauttivat tunnelmasta. 

Etapin voitti englantilainen Christopher Froome. 

Christopher Froome

Kokonaiskilpailua johti columbialainen Nairo Quintana.

Nairo Quintana

Mielipiteet:

Mies: Jos olet mestoilla, käy katsomassa. Lisää motivaatiota treenata ja hankkia aika-ajopyörä. 

Pihla: Reissussa oli tosi hauskaa. Oli kiva, kun me saatiin ilmaisia mainostuotteita, kuten uimapatjan. Pyöräilijät oli tosi hyviä, kun ne meni niin kovaa. Mua vähän harmitti, kun en saanut läpsyä maaliin tulijoilta.

Mila: Ihan kiva kokemus. Kaupunki oli kaunis. Pyöräilijät oli nopeita. 

Uusi koti

Muuttaessamme Torreviejaan, asuimme ensimmäiset yksitoista päivää vanhempieni asunnossa, joka oli sillä hetkellä tyhjillään. Näiden Snowbirdien palaessa omaan Espanjan kotiinsa, muutimme me alta pois vuokra-asuntoomme.  

Viime keväänä matkustin Pihlan kanssa Torreviejaan järjestelemään muuttoamme. Kävimme tutustumassa lasten kouluun, vierailimme eri talleilla ja etsimme itsellemme kotia. Olin ennakkoon tehnyt kotiläksyni ja huomasin, että Torreviejassa on todella vaikea löytää meidän kriteerien täyttämää vuokra-asuntoa vuodeksi. Onneksi myös vanhempani avustivat meitä ja he olivatkin sopineet yhden vuokra-asunnon näytön meille heti kun saavuimme.  Tämä asunto oli brand new. Se oli Torreviejan keskustassa ja lyhyen kävelymatkan päässä vanhempieni asunnolta. Ihastuin asuntoon heti. Ainoa miinus asunnossa oli, että siellä oli kaksi makkaria. Kolmas olisi ollut tosi jees vieraita varten. Varasin asunnon alustavasti, mutta halusin tsekata vielä myynnissä olevat asunnot.

Sillä kertaa meidän budjetti ja laatuvaatimukset eivät kohdanneet myynnissä olevien asuntojen kanssa, joten päätimme muuttaa vuokralle. Siitä asuntoyhtiöstö olisi voinut ostaa omankin kodin, mutta kaikki oli ehditty jo myydä.

Tähän asuntoon muutimme viikko sitten keskiviikkona. Asunto on espanjalaisittain hieman pieni, mutta riittävä meidän perheelle. Plussaa kodissamme on, että se on moderni. Siinä on automaattinen ilmastointi joka huoneessa. Asunnosta löytyy sekä pyykinpesukone, että astianpesukone. Tämä ei todellakaan ole itsestään selvää Espanjassa. Ehdoton plussa on, että yhtiössä on oma, lämmittetty uima-allas sisäpihalla. Tälle sata peukkua. Lapset tykkää ja me aikuiset tykätään, kun lapsilla on tekemistä. On siellä ihan kiva itsekin pulikoida. Muuta plussaa on sauna Harvian kiukaalla ja pieni kuntoilualue. 

On se erilaista muuttaa sata neliötä isommasta asunnosta tähän, mutta uskon, että tässä asunnossa me todella viihdymme. Meidän kodissamme. 

Ensimmäinen koulupäivä

Tänä aamuna ilmassa väreili jännitystä. Herätyskelloa ei torkutettu, vaan ylös pompattiin vieteriukon lailla. Eikä ihme, sillä olihan tänään ensimmäinen koulupäivä. Pihlasta tuli eskarilainen ja Milasta nelosluokkalainen. 

Koulu alkoi poikkeuksellisesti kello 10, jolloin kokonnuttiin yhdessä ruokalaan. Henkilökunta esitteli itsensä ja pidettiin vanhanajan nimenhuuto. Tämän jälkeen oppilaat menivät opettajiensa kanssa luokkiin ja tutustuminen uusiin koulukavereihin alkoi. Tässä vaiheessa oli meidän vanhempien aika poistua. 

 

Tässä tyttöjen fiiliksiä ensimmäiseltä koulupäivältä

Pihla: 

Koulussa oli hauskaa. Sain sieltä kolme mukavaa kaveria, joista yksi oli suomalainen ja muut ruotsalaisia. Tänään tutustuttiin kouluun, käytiin syömässä ja oltiin välkällä. Tänään harjoiteltiin tavuttamaan espanjalaisia sanoja. Se oli vähän vaikeaa.  Tuntuu hyvältä olla eskarissa ja musta on ihan kiva jäädä Espanjaan opettelemaan koulujuttuja.

Mila:

Koulussa oli ihan kivaa. Tänään tutustuimme oppilaisiin ja opettajiin. Meidän ope on kiva. Kavereita löytyi heti ja musta tuntuu, että viihdyn koulussa hyvin. Meillä on pieni luokka, 10 oppilasta. Lukkari vaikutti ihan ok:lta. Vähän liikaa tunteja ja voisi olla lyhyempiä päiviä. Kyllä mä siihen totun. 

Työmatkalla

Olen ollut kuin ellun kanat viimeiset viikot. Yrittäjänä toki et ole koskaan 100% lomalla, mutta aika hyvä yritys minulla on ollut. Ihan virallisesti palaan työelämään maanantaina, kun lapset aloittavat koulun, mutta esimakua hain työreissulta Helsingistä.  Lensin perjantaina aamukoneella suoralla lennolla Alicantesta Helsinkiin. Matka meni sujuvasti torkkuessa ja töitä tehden. On se jännä, että koneessa (tai junassa) saan tehtyä aina rästihommia pois. Siis sellaisia, mitä siirtää aina eteenpäin. Kun on tarpeeksi tylsää, puuduttavammatkin hommat muuttuvat mielenkiintoisiksi ja matka taittuu sujuvasti. Mikä minua ihmetyttää eniten on se, että on ihan saman hintaista tai jopa halvempaa lentää Alicantesta Helsinkiin kuin Kajaanista.

Ehkä minua hieman harmitti, että Helsingissä oli niin hyvä sää -T-paita keli. Ihan rehellisesti, siellä oli oikeastaan parempi sää kuin Torreviejassa, ei ollut liian kuuma. Eikä tullut sellaista fiilistä, että onneksi pääsen täältä kurjasta Suomen syksystä takaisin lämpimään. Oli tosi kiva nauttia kauniista ilmasta ja sitä paitsi en ollut pakannut Espanjaan takkia enkä syyskenkiä, joten hyvin pärjäsin kesäisessä pääkaupungissamme jakkupuvussa ja korkkareissa. Tuntuihan se hieman hullulta kahden tunnin palaverin takia lentää tuhansia kilometriä, mutta palaveri oli se sen arvoinen. 

Jäin yöksi Helsinkiin, koska paluulento oli seuraavana päivänä. Itse asiassa, tätä kirjoittaessa olen koneessa. Kiitos Norwegianin Wi-fin, saatan jopa julkaista tämän matkan aikana ja editoin kuvat sitten myöhemmin mukaan.  

Helsingissä ehdin ihan hyvin käydä shoppailemassa tuliaisia. Hieman alkoi itseäkin huvittamaan,  kun matkalaukusta löytyi ruisleivän lisäksi suolaa eri muodoissa. Tämä siksi, koska Torrevieja on suuri suolan tuottaja. Luultavammin toin sitä samaa suolaa Suomesta Espanjaan, joka on jo kerran tehnyt matkan toisin päin. Syy tälle järjettömälle teolle oli se, etten ollut löytänyt kunnon suola- ja pippurimyllyjä Torresta. Lisäksi ostin mausteita ja superfoodeja. Extrana laukustani löytyi espanjaa aikuisille kirja. Vuoden aikana aion ottaa espanjankielen perusteet haltuuni. Opiskelu alkaa heti maanantaina, niin kuin elämä yleensäkin.

Seuraavaan työreissuun on kuukausi aikaa. Työkavereille tiedoksi, olen varannut liput, joten päivittäkää kalenterinne. Kohta nähdään!

Rannalla

Torrevieja on merenrantakaupunki. Tänne sisämaassa asuvat espanjalaiset matkustavat lomillaan, meidän skandien, saksalaisten ja brittien lisäksi. Ja mikä täällä on ollessa, aurinko paistaa, loistavia rantoja ympäri kaupunkia ja lämmintä merivettä. Täällä ollaan rannalla varhaisesta aamusta puoleen yöhön. 

Meidän lähiranta on Playa Del Cura. Se on viiden minuutin kävelymatkan päässä, joten siellä tulee käytyä lähes päivittäin. Tähän aikaan vuodesta merivesi on todella lämmintä. Curan ranta on todella suosittu, mutta aina sinne mahtuu sekaan. Rannalta voi vuokrata aurinkotuoleja ja -varjoja, mutta suurin osa tuo omat mukanansa. Ja jos on unohtanut rantatarvikkeet kotia, voi niitä ostaa läheisistä rantakaupoista.

Näin kesäaikaan ihmiset elävät rannalla. Vanhemmat ihmiset kävelevät rantavedessä, ottavat aurinkoa, seurustelevat ystäviensä kanssa ja pelaavat korttia. Lapsiperheet uivat, tekevät hiekkakakkuja ja etsivät simpukoita.  Ja loput hakevat rusketusta paahtavassa helteessä, käyden välillä meressä vilvoittelemassa. Rannalla on useita ravintoloita, joten nälän yllättäessä voi siirtyä terasseille lounaalle tai illan tullessa illalliselle. 

Tänään lämpömittari kohosi yli +35°C, joten menimme heti aamupäiväksi rannalle. Meistä kukaan ei varsinaisesti välitä auringon otosta, vaan viihdymme paremmin aalloissa. Lapsille mikään aika ei ole riittävä meressä olemiselle, toisin kuin meille aikuisille, joiden ainoa rantatarvike uikkarien lisäksi oli pyyhe. Kuuma tuli.

Seuraavaksi ajattelinkin hankkia itselleni kunnon rantavarustuksen aurinkotuoleineen ja päivävarjoineen.  Pokkari,kylmää vettä ja välipalaa mukaan, niin ei tarvitse lasten kuunnella meidän aikuisten "milloin lähdetään jo kotiin"-valitusta kolmen tunnin päästä.

Tässä vielä Pihlan ja Milan terveiset rannalta

Koko perhe koossa

Olemme asunneet Espanjassa nyt reilun viikon. Tuntuu hieman oudolta, että me todellakin olemme jäämässä tänne asumaan, emmekä ole vain lomamatkalla. Välillä pitää itseänsä nipistellä, että tämä on oikeasti totta. 

Täällä ollessamme olemme viettäneet arkea kuin lomalaiset. Ilman suunnitelmia tai päivärytmiä. Onhan se ihan hauskaa, mutta jotenkin kaipaan sitä perusarkea. Onneksi hevosten tulo perjantaina toi heti sopivasti rytmiä meidän elämään. Nyt parina päivänä olemme käyneet tallilla sekä aamulla että illalla tarkistamassa, että hevosilla on kaikki hyvin kuljetuksen jäljiltä. Alamme pikkuhiljaa palauttamaan myös hevosia normaaliin liikutusrytmiin ja jatkossa käymme tallilla aina iltaisin, seitsemän aikoihin. Silloin on tarpeeksi viileää ratsastaa.

Uskon että lasten koulun ja harrastuksiemme kautta sujahdamme espanjalaiseen elämään parhaiten mukaan. Tallin omistajaperhe on oikein mukavia espanjalaisia. Heidän kanssa tulee harjoitettua niin englanninkielen puhumista kuin espanjalaisten sanojen oppimista. Tallilla on kolme ihanaa koiraa ja olemmekin oppineet, että espanjaksi niitä kutsutaan luokse sanoilla ben, ben. 

Mies on aloittanut pyöräilytreenit täällä, käyden nyt päivittäin pyöräilemässä 1-2 h lenkkejä. Eilisellä pyörälenkillä hän tutustui torreviejalaiseen pyöräilijään, saaden kutsun paikallisten pyörälenkeille. 

Lapset odottavat jännityksellä koulun alkua ja uusia ystäviä. Vaikka koti-ikävää ei olekaan, kaipaavat lapset luonnollisesti omia ystäviään Suomessa. Onneksi tänä päivänä on Whats Upit ja monet somekanavat, joiden avulla on helppo pitää yhteyksiä kavereihin ja seurata heidän kuulumisiaan. 

Dani

Kovasti toivomme, että saamme vieraita Suomesta. Ensimmäiset ovat taineet jo varata lentoliput syksylle. Me taas puolestamme menemme joululomalle Suomeen. 

Ensi viikolla muutamme omaan asuntoomme, kun vanhempani tulevat takaisin Espanjan kotiinsa. Hyvästi matkalaukkuelämä. Ihanaa saada tavarat omalla paikoilleen.  Loppuviikosta lomailuun tulee pieni paussi, kun  käyn päivän työreissulla Helsingissä ja shortsit vaihtuu jakkupukuun.  

Vilja

Nyt vihdoin kun on koko perhe koossa, eikä tarvitse huolehtia kenenkään perille pääsystä, tuntuu todella onnekkaalta olla täällä. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että on mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan. Olen huomannut, että perheen kanssa mikä tahansa paikka tuntuu kodilta -sillä koti on siellä, missä perhe on ja nyt meidän koko perhe on koossa.

Kuvat tallilta

Koira matkustaa

Vaikka muuttoon liittyy monia isoja päätöksiä, suurimman stressin minulle aiheutti eläinten matkustaminen Espanjaan. Oli alusta asti selvää, että koko perheemme muuttaa tänne. Hevosemme Miki ja Dani,Vilja-ponimme ja Oona-koiramme ovat tärkeä osa perhettämme, emmekä halunneet jättää heitä Suomeen.

Nyt voin jo huokaista helpotuksesta, sillä koko perhe on saapunut Espanjaan. Oona meidän kanssamme lentämällä ja hevoset viikkoa myöhemmin hevosrekan kyydissä. Tässä postauksessa kerron hieman tarkemmin Oonan valmistautumisesta matkaan.

Ensimmäiseksi kun suunnittelee eläinten matkaa ulkomaille,  kannattaa vierailla Eviran-sivuilla. Siellä kerrotaan mitä tuonti- ja vientivaatimuksia on eri eläinlajeille. Eu:n sisällä eläinten matkustaminen on kohtuu helppoa. 

Tunnistusmerkintä
Yksi vientivaatimuksista oman koiran viennissä Suomesta Espanjaan on, että koira on tunnistusmerkitty joko mikrosirulla tai vaihtoehtoisesti tatuoinnilla, jos se on tehty ennen 3.7.2011. Koska Oona on meidän oma kasvatti, ei sillä ollut mikrosirua ennestään eikä tatuointia. Mikrosirun koiralle saa eläinlääkäriltä. 

Raivotautirokotus
Eläinlääkärillä ollessamme laitoimme ajantasalle myös Oonan rokotukset. Päivitimme raivotautirokotuksen, koska koiran täytyy olla mikrosirutettu ennen raivotautirokotuksen antamista. Rokotus tulee olla annettuna 21 päivää ennen matkan alkua ja siitä täytyy olla merkintä lemmikkieläinpassissa. Raivotautirokotus on voimassa 3 vuotta.  Samalla Oonalle annettiin NOBIVAC DHPPi, joka on ns. nelosrokote penikkatautiin, tarttuvaan maksatulehdukseen, parvoon ja parainfluenssaan. Lisäksi Espanjaa ajatellen Oona sai NOBIVAC L4, joka  on tarkoitettu koirien aktiiviseen immunisoitiin vähentämään tiettyjen bakteerien ja infektioiden eritystä virtsaan.

Lemmikkieläinpassi
Kaikki rokotukset ja mikrosirutiedot kirjattiin EU:n lemmikkieläinpassiin, joka saatiin eläinlääkäriltä. 
Ennen matkaa halusimme, että Oonalle tehtiin vielä terveystarkastus ja siltä hoidettiin hammaskivet.

Lentolippu
Suunnitellessa matkustamista lemmikkieläimen kanssa,  kannattaa varata hyvissä ajoin lentoliput, sillä lippujen määrä on rajattu ja kaikkiin koneisiin ei oteta lemmikkejä.  Me lensimme Alicanteen Norwegianilla ja jouduimme aikaistamaan päivällä lentoamme, sillä seuraavan päivän koneeseen ei saanut lemmikkiä mukaan, koska se lennettiin toisen yhtiön lentokoneella. Lennolla Oona matkusti lastiruumassa kuljetushäkissä. Kuljetuskustannuksen hinta oli 70 €. 

Lentokentällä
Jokaisella lehtoyhtiöllä on omat säännöt lemmikkieläimen kuljetukseen ja niihin kannattaa huolella tutustua. Vaikka luimme huolella Norwegianin säännöt, jouduimme lentokentällä ostamaan koirallemme isomman häkin. Ohjeiden mukaan lemmikin on pystyttävä nousemaan ylös, kääntymään ympäri ja makaamaan luonnollisessa asennossa kopissa ollessaan. Oona pystyi tekemään tämän kaiken hyvin meidän pienemmässä häkissä, mutta lentovirkailijan mielestä koiran pään päälle ei jäänyt riittävästi tilaa sen istuessa. Kentältä sai ostettua Norwegianin palvelutiskiltä isomman kopin huimalla 225 eurolla. Hinta harmitti, mutta onneksi olimme kentällä riittävän ajoissa, että kerkesimme hankkia uuden häkin ja päästä matkaan. Yleensä kentällä suositellaan olevan noin 1 1/2 tuntia aiemmin. 

Koira haettiin lentokoneeseen eri paikasta, johon menimme yhdessä lentokenttävirkailijan kanssa. Annoin Oonalla eläinlääkärin reseptillä hankkimaani rentouttavaa tahnaa, jotta se ei stressaisi koneessa niin paljon. Lastiruumassa lämpötila on sama kuin koneessa, joten mitään erityistä ei sen puolesta tarvinnut ottaa huomioon. Mitään ylimääräistä ei kuljetushäkissä saanut olla, kuten koiranleluja tms. Alicantessa koiran sai hakea (muistaakseni) 8 ja 9 matkatavarahihnan välistä. Siellä Oona odotti meitä omassa häkissään hyväkuntoisena. 

Algarin vesiputoukset

Eilinen oli mitä lämpimin päivä - lämpömittarin kivutessa yli 30 asteeseen. Aamupäivä meni etätöitä tehdessä, mutta iltapäivällä pakkasimme uimavaatteet ja vesipullot mukaan, laitoimme navigaattoriin osoitteen ja käänsimme auton keulan kohti Benidormia ja sen lähellä sijaitsevaa Algarin vesiputouksia. 

Matkaa Torreviejasta on noin 120 kilometriä ja ajoaika n. 1 1/2  tuntia. Meidän navigaattori opasti meidät moottoritien ja tietullien kautta. Kuten arvata saattaakin, emme olleet ainoita jotka olivat lähteneet vesiputouksille. Läheiset parkkipaikat olivat aivan täynnä ja letkaa seuratessamme löysimme itsemme puolen kilometrin päästä, Campingalueen parkkipaikalta. 

Sisäänpääsymaksu vesiputouksille on sesonkiaikaan aikuiselta 5 € ja lapsilta 2 €, joka oli minusta aivan kohtuullinen, sillä näitä vesiputouksia ei tarvinnut vain ihailla vaan niistä pääsi myös nauttimaan.

Lasten kanssa matkustellessa on se hyvä puoli, että heidän innoittamana tulee tehtyä asioita mitä ei ehkä muuten tekisi. Niinpä minäkin intouduin pukemaan biksut päälle ja aloittamaan vesiputousseikkailun heidän kanssaan. Aluksi kävelimme vedessä paljain jaloin, joka oli hieman epämiellyttävää kivien pistellessä jalkapohjaa, joten laitoimme lenkkarit jalkaan. Ensikertaa varten kannattaa laittaa crocsit tai paikan päältä voi myös ostaa uimatossuja.

Vesiputouksen kotisivuilla luvattiin veden olevan kristallinkirkasta ja sitä se matalimmissa vesissä olikin. Lisäksi se oli kylmää, kuin suomalainen järvivesi juhannuksena. Tai pikemminkin, se oli sopivan raikasta helteiseen päivään. Ainostaan uidessa syvemmällä vedessä tuntui, että hengitys salpautuu ja  en pysty enää uimaan. Osa syyllisenä huonoon uimakuntoon saittoi olla myös vastavirtaan uiminen lenkkarit jalassa ja Pihla-niminen lisäpaino. Melkein joka kohdassa ylsi jalat kuitenkin pohjaan.

Meidän perheessä lapset kysyvät nykynuorison tavoin mp 1-5 joka asiaa, joten tässä tulee meidän mp:t. Jos et ole aiemmin törmännyt moiseen, niin kyseessähän on mielipide asteikolla 1-5.

Minä: Reissu kannatti ehdottomasti tehdä ja mielelläni veisin uintihalukkaita vieraita tutustumaan kohteeseen. Toki siellä voi ottaa myös aurinkoa tai viettää piknikiä, jos uinti ei innosta. Ensi kerralla ottaisinkin pikiniktarvikkeet mukaan, crocsien lisäksi. Mp 4/5, koska nyt hieman liikaa väkeä.

Pihla (6v.): Me oltiin uimassa ja hauskinta oli kävellä vedessä. Lenkkarit jalassa oli aika raskasta kävellä vedessä, koska ne painoi nii-in paljon. Mp 5/5, koska siellä oli tosi hauskaa.

Mila (10v.): Reissu oli kiva. Kivaa oli käydä hyppäämässä hyppypaikalla ja uida virtauksissa. Vesi oli aluksi hieman kylmää, mutta siihen tottui nopeasti. Mp 4/5, koska reitti olisi voinut olla pitempi.